Viides viikko
Pentujen viides viikko lähti käyntiin sirutuksen merkeissä, joka ei kyllä pentujen mielestä ollut yhtään mukavaa. Suurin osa laittoi niin kovasti vastaan, että sain pidellä niitä ihan kunnolla otteessani. Muutama lunki kaveri vain haukotteli piikin tuikatessa nahan alle. Kaikista isoimman haloon nosti harmaa tyttö, jolle siru saatiin vasta parin hutipiston jälkeen. Melkoinen kaveri! Sirutuksessa ei kauaa viipynyt ja pian jokainen unohti tympeän tilanteen ja lähtivät reippaasti leikkimään.
Pentujen piha-aitausta suurennettiin ja nyt on kunnolla tilaa telmiä! Korkeutta aidalle piti laittaa jo melkoisesti, sillä neiti punainen, porukan vuorikiipeilijä tulee yli vaikka mistä jos niin päättää. Säät ovat suosineet ulkona oloa, joten pennut pääsevät heti aamusta ulos, jolloin Vilma imettää ne. Sitten syödään päivän ensimmäinen kiinteä ateria. Ulkona riittää tekemistä jokaisella, painitaan, revitään leluja ja nukutaan yhdessä. Vilma käy tasaisin väliajoin syöttämässä pikkuisia ja jää usein niiden kanssa makoilemaan aitaukseen. Se vahtii kun haukka, että aitauksessa on siistiä ja pennut puhtaita. Kasvattaja kiittää! Vilma on alkanut imettää pentuja seisaaltaan, koska makuulla pentujen alle peittyy koko emä. Kestotkin ovat alkaneet olla sitä muutaman minuutin luokkaa, jolloin nätisti ottaa pennun pään suuhun ja vetää sen pois nisältä. Vilma saisi vain olla hiukan päättäväisempi tuon asian suhteen, sillä kyseiselle nisälle on kyllä sitten jo seuraava suu jonottamassa!
Pennut voivat hyvin ja ovat taas saaneet kivasti painoa. Lihaisia rustoja on myös annettu pureskeltavaksi ja sekös saa koko laumaan liikettä! Tajusin sitten, että muutama luu ei riitä, vaan niitä pitää olla melkein jokaiselle oma. Sen verran kovia riitoja ne aihauttivat. Korviakin on noussut jo useammalla pystyyn, joillain vain toinen ja joillan jo kummatkin. Parilla tytöllä on vielä kummatkin korvat lupalla.
Pentujen piha-aitausta suurennettiin ja nyt on kunnolla tilaa telmiä! Korkeutta aidalle piti laittaa jo melkoisesti, sillä neiti punainen, porukan vuorikiipeilijä tulee yli vaikka mistä jos niin päättää. Säät ovat suosineet ulkona oloa, joten pennut pääsevät heti aamusta ulos, jolloin Vilma imettää ne. Sitten syödään päivän ensimmäinen kiinteä ateria. Ulkona riittää tekemistä jokaisella, painitaan, revitään leluja ja nukutaan yhdessä. Vilma käy tasaisin väliajoin syöttämässä pikkuisia ja jää usein niiden kanssa makoilemaan aitaukseen. Se vahtii kun haukka, että aitauksessa on siistiä ja pennut puhtaita. Kasvattaja kiittää! Vilma on alkanut imettää pentuja seisaaltaan, koska makuulla pentujen alle peittyy koko emä. Kestotkin ovat alkaneet olla sitä muutaman minuutin luokkaa, jolloin nätisti ottaa pennun pään suuhun ja vetää sen pois nisältä. Vilma saisi vain olla hiukan päättäväisempi tuon asian suhteen, sillä kyseiselle nisälle on kyllä sitten jo seuraava suu jonottamassa!
Pennut voivat hyvin ja ovat taas saaneet kivasti painoa. Lihaisia rustoja on myös annettu pureskeltavaksi ja sekös saa koko laumaan liikettä! Tajusin sitten, että muutama luu ei riitä, vaan niitä pitää olla melkein jokaiselle oma. Sen verran kovia riitoja ne aihauttivat. Korviakin on noussut jo useammalla pystyyn, joillain vain toinen ja joillan jo kummatkin. Parilla tytöllä on vielä kummatkin korvat lupalla.